Nuorten jengiytyminen ja katuväkivalta vaatii toimia

Nuorten jengiytyminen ja katuväkivalta on puhututtanut viime aikoina, kun uutisotsikoissa on ollut kasvavissa määrin esillä erilaiset nuorten tekemät katuryöstöt ja muut väkivaltaiset yhteenotot. Aivan äärimmäinen osoitus nuorten raa’asta ja julmasta väkivallasta oli Koskelassa tapahtunut surma, jossa teini-ikäiset pojat kohdistivat raakaa ja sadistista väkivaltaa ikätoveriaan kohtaan kohtalokkain seurauksin.

Lastensuojeluilmoituksissa näkyy yhä kasvavana ilmiönä nuorten väkivaltainen käyttäytyminen, katuryöstöt ja jengiytyminen. Keskusrikospoliisin selvityksestä myös ilmenee, että nuorten väkivaltarikollisuus on lisääntynyt viime vuosina. Kasvu näyttäytyy erityisen voimakkaana alle 15-vuotiaiden nuorten kohdalla. Huolta on esitetty muun muassa väkivaltatekojen raaistumisesta sekä nuorten jengiytymisestä. Huolestuttava kehityssuunta on, että vuodesta 2015 lähtien alaikäisten väkivaltarikollisuuden määrä on lisääntynyt merkittävästi. Väkivaltarikollisuus on lisääntynyt tilastojen mukaan kaikissa alle 18-vuotiaiden ikäryhmissä.

Vaikka väkivaltainen käyttäytyminen kasaantuu pienelle osalle nuorista, on suuri huoli väkivaltaisten tekojen raaistumisesta. Yhä useampi nuori kantaa kadulla kulkiessaan puukkoa tai muuta teräasetta mukanaan ja kynnys sen käyttämiseksi on madaltunut. Erityisen huolestuttavaa on, ettei väkivalta kohdistu aikaisempaan tapaan enää nuoren omaan lähipiiriin kuten sisaruksiin, kavereihin tai muihin tuttaviin, vaan sen kohteeksi voi joutua sattumanvaraisestti myös täysin sivullinen henkilö.

Nuorten väkivaltaisen käyttäytymisen ehkäisy vaatii pikaisia toimenpiteitä

Nuorten väkivaltarikollisuuden lisääntyminen on yhteiskunnallinen ilmiö, joka vaatii nopeaa puuttumista ja vahvoja poliittisia toimenpiteitä. Perussuomalaiset ovat esittäneet ratkaisuksi rikosoikeudellisen vastuuikärajan alentamista 14 vuoteen. Rikosoikeudellisen vastuuikärajan alentaminen saattaisi toimia joidenkin nuorten kohdalla, mutta tosiasia on, että suurella osalla väkivaltaisiin tekoihin ajautuvilla nuorilla on alhainen impulssikontrolli. Tämän piirteen omaavaa nuori ei usein kykene tarkastelemaan tekojensa pitkän tähtäimen seurauksia, vaan toimii tilanteessa lyhytnäköisesti ja impulsiivisesti. Rikosoikeudellisen ikärajan alentaminen ei siis olisi kestävä ja kauaskantoinen ratkaisu, vaan sen sijaan tarvitsemme nuorten käyttäytymisen taustalla vaikuttaviin juurisyihin paneutumista ja niihin vaikuttamista. Nuorten väkivaltaiseen käytökseen voidaan puuttua huomattavasti tehokkaimmilla keinoilla kuin rikosoikeudellista ikärajaa alentamalla.

Tutkimukset osoittavat nuorten väkivaltaisen käytöksen taustalla olevan usein alhaisen impulssikontrollin lisäksi käytöshäiriöitä, neuropsykiatrisia haasteista, heikkoa itsetuntoa, epävakaata kasvuympäristöä, lapsena itse koettua kaltoinkohtelua ja väkivaltaa, auktoriteettivastaisuutta, päihdemyönteistä asennetta sekä kunniaan liittyviä valtataisteluja. Meidän tulee kyetä yhteiskunnassamme tunnistamaan paremmin näitä nuoren käytöksen taustalla vaikuttavia tekijöitä ja pyrkiä ennaltaehkäisevästi vaikuttamaan niihin. Meidän rakentteidemme tulisi paremmin kyetä tunnistamaan lasten ja nuorten mahdollisia käytöshäiriöitä, neuropsykiatrisia piirteitä ja muita sosiaalisia ongelmia, jotka ajavat nuorta toimimaan tietyllä tavalla. Tukea tulisi kohdentaa ennaltaehkäisevästi muun muassa nuoren kognitiivisiin vaikeuksiin, tunteiden säätelyn ongelmiin ja sosiaalisten suhteiden haasteisiin. Nuorten rikoskäyttäytymiseen ennaltaehkäisevä puuttuminen edellyttää riittäviä poliisin ja sosiaalihuollon resursseja, riittävän varhain tarjottua tukea lapsille ja perheille sekä eri viranomaisten välisen yhteistyön tehostamista.