Lastensuojelu on yksi yhteiskunnan tärkeimmistä turvaverkoista. Lastensuojelun onnistumista ei voi mitata vain sillä, kuinka paljon palvelut maksavat tai kuinka tehokkaasti niitä tuotetaan. Ratkaisevaa on se, miten palvelut vaikuttavat lapsen elämään.

Kotiopetuksessa on lasten oikeuksien näkökulmasta valtava aukko. Kotiopetuksen valvonnassa ei ole Suomessa yhteisiä kansallisia rakenteita, eikä laissa ole juurikaan määritelty, kuinka usein tai miten oppimista pitää seurata.

Suomen väestö ikääntyy ja palveluiden tarve kasvaa. Samalla vanhuspalveluihin kohdistuu kasvavia säästöpaineita. Hoivan tarve ei katoa leikkaamalla. Kun yhteiskunta vetäytyy, vastuu siirtyy omaisille, ja samalla kasvaa riski hoivaköyhyydelle ja eriarvoisuudelle.

Laitoksesta hatkaavan nuoren tilanne ei ole vain lastensuojelun sisäinen kysymys. Se on lasten oikeuksien ja koko yhteiskunnan turvallisuuden kysymys. Jokainen hatka on viesti siitä, että lapsi tarvitsee apua.

Lasten ja perheiden oikea-aikainen ja laadukas tuki edellyttää paitsi riittäviä palveluita, mutta myös tietoa siitä, mitkä palvelut tuottavat toivottua muutosta ja miten niitä voidaan kehittää entistä vaikuttavammaksi.

Hallitus on kehysriihessään päättänyt mittavista leikkauksista sosiaalihuoltoon ja sote-järjestöjen rahoitukseen tilanteessa, jossa palvelutarpeet ja väestön pahoinvointi ovat monin paikoin kasvussa.

Suomessa terveydenhuollon kustannukset ovat nousseet huolestuttavasti, mutta samaan aikaan terveyspalvelujen saavutettavuus ja laatu ovat jääneet monilta osin jälkeen muiden Pohjoismaiden tasosta.

Mielenterveyden häiriöt aiheuttavat Suomessa vuosittain noin 11 miljardin euron kustannukset, mutta siitä huolimatta mielenterveyspalvelut ovat olleet jo pitkään aliresursoituja. Mielenterveyden edistäminen on asetettava kärkiprioriteetiksi päätöksenteossa.

Vanhustenpalveluista ollaan hakemassa tänä vuonna lähes 140 miljoonan euron säästöjä, vaikka jo nykyisellään palvelut ovat riittämättömällä tasolla. Yhteiskunnassamme on resursoitava riittäviin ja laadukkaisiin vanhustenpalveluihin.

Lastensuojelulaitoksista hatkaa eli karkaa vuosittain useita satoja lapsia ja nuoria, jotka ovat suuressa vaarassa. Yhteiskunnassamme tarvitaan pikaisesti uusia toimia hatkaamiseen puuttumiseksi, jotta lapsia pystytään aidosti suojella.

 Hallitus tukee yksityisiä terveysjättejä Kela-korvausten nostamisen kautta ja samalla leikkaa julkisten terveyskeskusten rahoitusta. Hallituksen tahtotilana näyttää olevan rakentaa Suomeen yksityinen terveydenhoitomalli.

Lastensuojelun kustannukset ovat olleet kasvussa jo yli kymmenen vuoden ajan. Painopistettä on siirrettävä raskaista ja korjaavista palveluista varhaisiin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin.

Lastensuojelun kenttä on muuttunut parin vuosikymmenen aikana huolestuttavaan suuntaan palveluiden markkinaehtoistumisen ja yksityistämisen myötä.

Lasten ja nuorten erittäin vakava psyykkinen oireilu ja väkivaltainen käyttäytyminen ovat lisääntyneet voimakkaasti viime vuosina.

Hallitus aikoo heikentää sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusvaatimuksia, mikä asettaa lapset pahimmillaan hengenvaaraan, kun päätöksiä tehdään vailla riittävää osaamista ja koulutusta.

Työllisyyden edistäminen edellyttää, että entistä harvempi suomalainen putoaa työelämästä mielenterveysongelmien takia.

Nuorten väkivaltarikollisuus on lisääntynyt ja raaistunut merkittävästi viimeisten vuosien aikana.

Nuorten huumekuolemat ovat lisääntyneet dramaattisesti koko 2000-luvun ajan ja Suomi on noussut alle 25-vuotiaiden nuorten huumekuolemien kärkimaaksi.

Lasten neuropsykiatriset häiriöt ovat lisääntyneet 2000-luvulla, mutta valtava määrä häiriöistä jää kokonaan diagnosoimatta.

Lähes kaikissa käyttämissämme elintarvikkeissa on suuri määrä monin tavoin haitallista palmuöljyä.