Kotiopetuksessa olevien lasten määrä on kasvanut Suomessa selvästi viime vuosina. Suomessa on tällä hetkellä noin tuhat kotiopetuksessa olevaa lasta. Lasten määrästä ei ole kuitenkaan kattavaa tietoa, sillä kaikki oppilaat eivät näy valtakunnallisissa tilastoissa.
Kotiopetus on ollut viime aikoina paljon esillä ja keskustelunaiheena, kun suojelupoliisi nosti esiin kotiopetukseen liittyviä turvallisuushuolia. Erityisesti suljetut kotiopetusrakenteet voivat tietyissä tilanteissa lisätä riskiä yhteiskunnalliselle eriytymiselle ja altistaa lapsia ideologiselle vaikuttamiselle ja ääritapauksissa myös radikalisoitumiselle. Suojelupoliisi on pitänyt kotiopetuksen yleistymistä uhkana Suomen turvallisuudelle.
MOT julkaisi 4.10.2026 myös kotiopetusta käsittelevän dokumentin ’’Meillä ei mennä kouluun’’, jossa tuotiin esiin kotiopetukseen ja sen valvontaan liittyviä huolia ja epäkohtia. Dokumentissa tutkivat opettajat kertoivat, että perheet voivat vältellä valvontatilaisuuksia, eikä kouluilla ole juurikaan keinoja puuttua, jos perhe ei ilmaannu tapaamisiin.
Kotiopetukseen ei usein liity suoritettavia kokeita, vaan perhe kokoaa portfolion, jossa he raportoivat opiskelun edistymisestä. Tutkivat opettajat toivat myös esiin huoltaan siitä, että tosiasiassa on vaikeaa tietää, kuka lapsen oppimissuoritukset on tehnyt. Nykyiset rakenteet eivät anna riittäviä mahdollisuuksia seurata lapsen oppimisen edistymistä.
Kotiopetuksessa on kyse lasten oikeuksista
Kotiopetus voi olla lapselle ja perheelle hyvä ja toimiva ratkaisu. Lasten oikeuksien näkökulmasta on siinä kuitenkin valtava aukko.
Kotiopetuksen valvonnassa ei ole Suomessa yhteisiä kansallisia rakenteita, eikä laissa ole juurikaan määritelty, kuinka usein tai miten oppimista pitää seurata. Eri alueilla valvontaa toteutetaan hyvin eri tavoin, mikä liittyy vahvasti kysymykseen lasten yhdenvertaisuudesta ja oikeuksien toteutumisesta.
Lapsen oma ääni kuuluu liian vähän
Yksi keskeinen kysymys lapsen oikeuksien näkökulmasta on se, miten kotiopetuksessa olevan lapsen oma näkökulma tulee kuulluksi. Kotiopetuksesta päättää huoltaja, ja valvonta tapahtuu pitkälti huoltajan ja kunnan välisessä suhteessa.
Kotiopetuksen valvonta painottuu oppimisen ja opintojen edistymisen arviointiin. Lapsen oma näkökulma jää kuitenkin helposti sivuun, sillä valvontaan ei välttämättä sisälly kahdenkeskistä keskustelua lapsen kanssa. Jos huoltaja vastustaa tällaista keskustelua, valvovan opettajan mahdollisuudet kuulla lasta itsenäisesti voivat jäädä rajallisiksi.
Myös valvontaan käytettävät resurssit ovat monilla alueilla vähäiset. Valvontatilaisuuksia voi olla vuodessa vain yhdestä kolmeen, ja niitä järjestetään joskus etäyhteydellä. Näissä olosuhteissa lapsen oma ääni ja kokemus voivat jäädä kokonaan kuulematta. Lapsella tulisi olla todellinen mahdollisuus kertoa omasta tilanteestaan turvallisesti ja ilman huoltajan läsnäoloa. Meidän on varmistettava, ettei yksikään lapsi jää näkymättömäksi vain siksi, ettei hän käy koulua.
Koulu on myös lasten turvaverkko
Koulu ei ole lapselle ainoastaan paikka, jossa opitaan opetussuunnitelman mukaisia oppiaineita ja sisältöjä. Koulussa opitaan myös sosiaalisia taitoja, tunnetaitoja, kriittistä ajattelua, erilaisuuden hyväksymistä ja itseluottamusta. Samalla rakentuvat yhteisöllisyys ja osallisuus ympäröivään yhteiskuntaan.
Koulussa lapsi kohtaa päivittäin opettajia ja muita koulun ammattilaisia. He voivat huomata muutoksia lapsen käyttäytymisessä tai hyvinvoinnissa ja tarvittaessa reagoida niihin varhain. Tämä päivittäinen havainnointi on tärkeä osa lasten turvaverkkoa.
Kotiopetuksessa oleva lapsi ei samalla tavalla kuulu tämän päivittäisen ammatillisen havainnoinnin piiriin. Hänen yhteytensä kunnan palveluihin ja muihin ammattilaisiin voi jäädä vähäiseksi. Jos säännöllisiä kohtaamisia ei ole eikä lapsen tilanteesta saada riittävästi tietoa, huoli hänen hyvinvoinnistaan voi jäädä havaitsematta.
Kotiopetus on voitava keskeyttää tarvittaessa
Yksi kotiopetukseen liittyvistä keskeisistä ongelmista on viranomaisten rajallinen mahdollisuus puuttua tilanteeseen, jossa lapsen oppiminen ei edisty tai lapsen hyvinvoinnista herää huoli. Myöskään lastensuojelun mahdollisuudet puuttua tilanteeseen eivät välttämättä riitä, jos lapsen olosuhteista ei saada tietoa tai huoli ei tule viranomaisten tietoon. Keskeinen kysymys onkin, miten lapsen tilanne voidaan tunnistaa ja arvioida, jos hänellä ei ole säännöllisiä kontakteja ammattilaisiin.
Tarvitsemme viranomaisille selkeämmät toimivaltuudet puuttua kotiopetukseen silloin, kun lapsen oikeuksien tai hyvinvoinnin toteutuminen vaarantuu. Kotiopetuksen keskeyttämisen on oltava mahdollista, jos lapsen oppiminen ei etene asianmukaisesti tai hänen kokonaistilanteensa antaa siihen perustellun syyn. Samalla on varmistettava, että puuttuminen perustuu lapsen etuun ja että tilanteen arvioinnissa kuullaan myös lasta.
Kotiopetuksen valvontaan tarvitaan valtakunnallisesti yhtenäiset rakenteet ja selkeät vähimmäisvaatimukset. Valvonnan on oltava säännöllistä, riittävän kattavaa ja lapsen näkökulman huomioivaa. Oppimisen arvioinnin lisäksi on kiinnitettävä huomiota lapsen hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin, vapaa-aikaan ja mahdollisuuksiin saada tarvitsemiaan palveluja ja tukea.
Kotiopetuksessa oleville lapsille on myös turvattava yhdenvertainen mahdollisuus saada kouluterveydenhuollon, oppilashuollon ja muiden tarvittavien palvelujen tukea. Tämä edellyttää nykyisten käytäntöjen ja palvelurakenteiden tarkastelua sekä sen arvioimista, millaiset ratkaisut parhaiten turvaavat lasten oikeudet.
Kotiopetuksen sääntelyä ja valvontaa on arvioitava kokonaisuutena. Lähtökohtana on oltava, että jokaisen lapsen oikeus oppimiseen, hyvinvointiin ja suojeluun toteutuu myös silloin, kun hän ei käy koulua.