Lastensuojelun tärkein tehtävä on suojella lasta, turvata hänen kasvunsa ja kehityksensä sekä tarjota turvallinen ympäristö silloin, kun hän sitä tarvitsee. Lastensuojelu on yksi yhteiskunnan tärkeimmistä turvaverkoista. Siksi meidän on uskallettava keskustella avoimesti siitä, millaiset rakenteet ja taloudelliset kannustimet ohjaavat sen toimintaa.
Suomen lastensuojelun palvelujärjestelmä on muuttunut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Maaliskuussa 2025 noin 76 prosenttia lastensuojelun asuinyksiköistä oli yksityisiä, kun vuonna 1988 yksityisten yritysten osuus palveluntuottajista oli vain 23 prosenttia. Samalla palveluntuotanto on keskittynyt yhä suuremmille toimijoille, joiden joukossa on myös kansainvälisiä sijoittajia.
Taloudelliset tavoitteet eivät saa mennä lapsen edun edelle
Yksityinen palveluntuotanto ei itsessään tarkoita huonoa hoitoa. Monet yksityiset lastensuojeluyksiköt tekevät arvokasta työtä lasten hyvinvoinnin eteen, ja niiden ammattilaiset ovat sitoutuneita työhönsä. Kyse ei ole yksityisen ja julkisen palveluntuotannon vastakkainasettelusta, vaan siitä, millaisilla ehdoilla palveluja tuotetaan ja miten niiden laatu varmistetaan.
Yritystoimintaan kuuluu taloudellisen kannattavuuden tavoittelu. Lastensuojelussa se ei kuitenkaan saa koskaan asettua vastakkain lapsen tarpeiden kanssa. Kun palveluja hankitaan markkinoilta, julkisen järjestäjän vastuulla on varmistaa, etteivät taloudelliset tavoitteet syrjäytä laatua, turvallisuutta tai lapsen yksilöllisiä tarpeita.
Lastensuojelun asiakkaana on lapsi, joka on usein jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa. Hän ei tavallisesti valitse palveluntuottajaansa eikä voi itse vaikuttaa kaikkiin elämäänsä koskeviin päätöksiin. Siksi yhteiskunnalla on erityinen vastuu varmistaa, että lapsi saa tarvitsemansa hoivan, tuen ja suojelun riippumatta siitä, kuka palvelun tuottaa.
Palvelujen hankinnassa ei voida keskittyä vain hintaan. Halvin vaihtoehto ei välttämättä ole lapsen kannalta paras eikä pitkällä aikavälillä taloudellisesti järkevin. Jos henkilöstöä on liian vähän, työntekijät vaihtuvat jatkuvasti tai lapsen yksilöllisiin tarpeisiin ei pystytä vastaamaan, seuraukset voivat olla vakavia. Turvallinen arki, pysyvät ihmissuhteet ja lapsen tarpeisiin vastaava hoito ovat laadukkaan lastensuojelun perusedellytyksiä.
Kustannusten kasvu vaatii tarkastelua
Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon kustannukset ovat kasvaneet yli 70 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kustannusten kasvuun vaikuttavat monet tekijät, kuten lasten palvelutarpeiden vaativuus, henkilöstökustannukset ja tarvittavien palvelujen määrä.
Kustannuskehitys edellyttää silti kriittistä tarkastelua. Meidän on pystyttävä arvioimaan nykyistä paremmin, mistä kustannukset muodostuvat, miten palvelujen laatu toteutuu ja millaisia vaikutuksia niillä saavutetaan lasten elämässä.
Myös palvelumarkkinoiden keskittymiseen on kiinnitettävä huomiota. Kun palveluntuotanto keskittyy yhä harvemmille toimijoille, julkisen järjestäjän mahdollisuudet kilpailuttaa palveluja ja vaikuttaa niiden ehtoihin voivat heikentyä. Siksi tarvitsemme riittävää julkista ohjausta, vahvaa järjestämisosaamista ja vaikuttavaa valvontaa.
Lastensuojelun laadun on perustuttava selkeisiin ja valvottaviin vaatimuksiin. Henkilöstön riittävyyden, osaamisen ja pysyvyyden lisäksi on varmistettava, että lapsen osallisuus toteutuu ja hänen kokemuksiaan kuunnellaan. Laadun ei pidä jäädä palveluntuottajan omien arvioiden varaan.
Lastensuojelun onnistumista mitataan lasten hyvinvoinnilla
Lastensuojelun onnistumista ei voida mitata vain sillä, kuinka paljon palvelut maksavat tai kuinka tehokkaasti niitä tuotetaan. Ratkaisevaa on se, miten palvelut vaikuttavat lapsen elämään.
Tarvitsemme enemmän vaikuttavuuteen perustuvaa arviointia, jossa tarkastellaan esimerkiksi lapsen kokemaa turvallisuutta, hyvinvointia, pysyviä ihmissuhteita ja mahdollisuutta osallistua omaa elämäänsä koskeviin päätöksiin. Lapsen kokemuksen on oltava olennainen osa palvelujen arviointia.
Meidän on uskallettava puhua avoimesti palvelumarkkinoiden rakenteista, kustannusten kasvusta, voitontavoittelun asemasta ja julkisen valvonnan riittävyydestä. Samalla meidän on varmistettava, että jokainen lastensuojeluun käytetty euro edistää mahdollisimman hyvin lapsen turvallisuutta ja hyvinvointia.
Lastensuojelun tehtävä ei ole tuottaa voittoa. Sen tehtävä on suojella lasta.