Kaikki säästöt eivät ole säästöjä
Hallitus on kehysriihessään päättänyt mittavista leikkauksista sosiaalihuoltoon ja sote-järjestöjen rahoitukseen tilanteessa, jossa palvelutarpeet ja väestön pahoinvointi ovat monin paikoin kasvussa. Hallituksen mukaan talouslinjauksilla tavoitellaan julkisen talouden kestävyyttä sekä luottamuksen ja talouskasvun vahvistamista.
Julkisen talouden sopeuttaminen on vaikeassa taloustilanteessa ymmärrettävä tavoite. Kysymys kuitenkin kuuluu, miten sopeutustoimet kohdentuvat ja millaisia pitkän aikavälin vaikutuksia niillä on. Sosiaalihuollon ja järjestötoiminnan rooli korostuu erityisesti ennaltaehkäisevässä työssä sekä ongelmien varhaisessa tunnistamisessa, ennen kuin tilanteet kärjistyvät raskaampien palvelujen tarpeeksi.
Sosiaalipalvelujen merkitystä voidaan havainnollistaa myös kustannusrakenteen kautta. Yhden lapsen ympärivuorokautisen laitoshoidon kustannusten on arvioitu olevan suuruusluokaltaan noin 300 000 euroa vuodessa, mikä korostaa ennaltaehkäisevien palvelujen mahdollisuutta vaikuttaa paitsi inhimillisiin myös taloudellisiin seurauksiin.
Ennaltaehkäisevien palvelujen heikentämiseen liittyy riski palvelutarpeiden kasautumisesta ja siirtymisestä raskaampiin ja kalliimpiin palveluihin. Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että sosiaalisten ongelmien varhainen tunnistaminen ja matalan kynnyksen tuki voivat vähentää ongelmien syvenemistä. Näin ollen palvelujärjestelmän painopisteen muutoksilla voi olla pitkällä aikavälillä vaikutuksia myös esimerkiksi päihdeongelmien ja rikollisuuden kehitykseen, sekä laajemmin yhteiskunnalliseen turvallisuuteen ja kustannuksiin.
Kyse ei ole yksittäisistä toimenpiteistä, vaan kokonaisuudesta, jossa päätetään samalla sekä julkisen talouden rakenteesta että siitä, millä tavoin yhteiskunta kantaa vastuuta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevista.
Keskeinen kysymys siis on, mistä säästämme, mitä säästöistä seuraa myöhemmin ja kenen kustannuksella säästöjä toteutamme. Säästöjen hakeminen sieltä, jolla saavutetaan mittavia säästöjä myöhemmin, on kestämätöntä. Vielä vähemmän järkevää on säästää palvelusta, joka voi ratkaisevasti muuttaa lapsen, nuoren tai perheen elämän suuntaa.